Pellavasta, puuvillasta ja villasta eli luonnonkuiduista
Sekä pellava, puuvilla että villa ovat luonnonkuituja ja siten luonnollisesti hajoavia. Pellava ja puuvilla ovat kasvikuituja ja villa on eläinkuitu.
Pellavalle on tyypillistä, että kuidun paksuus vaihtelee peruskuitujen muodon, lukumäärän ja paksuuden mukaan. Kuidun pinnassa on paksumpia kohtia (solmuja) ja kuitusäie suippenee molemmista päistään. Valmiissa tuotteessa tämä piirre näkyy pellavalle ominaisena hieman epätasaisena pintana, joka ei siis ole virhe. Näin voi myös erottaa pellavakankaan puuvillasta. Pellava on jäykkä ja joustamaton ja kosteutta imevä kuitu, ja tästä johtuen pellavatuotteet rypistyvät helposti. Rypistyminen on siis hyväksyttävä pellavatuotteen yhtenä ominaisuutena. Samalla se tuo rentoa meininkiä. jota esim. huiveissa voi korostaa kiertämällä kosteaa tuotetta ennen kuivumaan laittoa. Tuotteen voi laittaa sen jälkeen oikomatta kuivumaan ja unohtaa myös silittämisen. Kosteana pellavaa voi silittää korkeissa lämpötiloissa, 220 – 240°C (3 pistettä).
Pellavakuidut ovat suurelta osin selluloosaa puuvillakuidun tapaan. joten kemialliset ominaisuudet ovat molemmilla kuiduilla samantyyppiset. Pellavan rakenne on huokoisempi kuin puuvillan ja kosteus imeytyy pellavaan helpommin mutta kummankin ominaisuuksiin kuuluu rypistyminen. Pellava ja puuvilla eivät sähköisty mutta ei myöskään tarjoa samaa lämpöä kuin villa. Pellavalle tyypillistä on kiilto kun taas puuvilla kierteisellä kuiturakenteellaan on mattamaisempi.
Puuvilla on tunnultaan pehmeä ja miellyttävä materiaali. Materiaalin pinnan viimeistyksellä voidaan tuntua muuttaa halutunlaiseksi. Lämmönkestävyys on hyvä ja silitys sujuu kosteana korkeissa lämpötiloissa, 200-220°C (3 pistettä). Puuvillakuidun pituus vaikuttaa suoraan hintaan, joten lyhytkuituisista raaka-aineista saadaan halvempia tuotteita kuin pitkäkuituisista. Puuvillan etuja ovat helppo värjäytyvyys, hyvä värintoisto sekä hyvä kulutuksen-/pesunkesto. Rypistyvyyttä minimoidaan kuitusekoituksilla ja myös materiaalien/ lankojen viimeistelyillä ja käsittelyillä. Orgaaninen puuvilla eli ekopuuvilla on luomutuote, joka kasvatetaan ilman myrkkyjä ja poimitaan käsin. Ekomateriaalin voi käyttää yhä uudelleen repimällä sen kuiduiksi ja siten muokkaamalla sen lankateollisuuden raaka-aineeksi. Sekoitemateriaalit voidaan hävittää vain polttamalla. Kuitusekoitteissa pyritään minimoimaan epäedullisia ominaisuuksia mutta samalla vaikutetaan kierrätettävyyteen sekä hajoamiseen. Joten materiaalivalinnalla voi vaikuttaa omalta osaltaan ongelmajätteen määrään.
Villalla tarkoitetaan ainoastaan lampaasta saatavaa villaa. Materiaalin hyviä ominaisuuksia ovat lämpimyys, hyvä kosteudenimemiskyky, pehmeys, ilmavuus, joustavuus, hyvä taivutuksenkesto, muovautumiskyky ja lianhylkivyys. Villakuitu on itsessään erittäin joustava ja joustavuutta lisää vielä kuidun kiharuus. Kimmoisa kuitu tekee villatuotteiden rypyistä helposti oiottavia. Hoitovinkki villalle onkin: 1) TUULETUS 2) tuuletus ja 3) tuuletus. Tuuletus raikkaassa ilmassa puhdistaa tuotteen ja vähentää pesukertoja, oikaisee rypyt ja taitokset, sekä neutralisoi mahdollisesti tarttuneita tuoksuja. Villavaate pestään tarvittaessa pesuohjeen mukaisesti. Villa huopuu väärin käsiteltäessä, joten käytetyn villalaadun vaatimukset huomioidaan tuotekohtaisesti pesuohjeissa. Silityslämpötila on tyypillisesti 150 astetta, eli 2 pistettä.
